Niilin vesi

                                                          Faraoita ja valtaa

A)

Mika Waltarin kirja Sinuhe egyptiläinen kertoo kaislaveneellä Niilin virtaa alas kaislakorissa saapuvasta lapsesta, jonka köyhä perhe Thebassa löytää kaislikosta ja ottaa omakseen.

Tästä köyhästä nuoresta kasvaa suuri ja kunnioitettu lääkäri Sinuhe.

Tässä 800-sivuisessa teoksessa pääteemana on valta ja se pyrkii uppoutumaan hallitsijan ja ylimmistön elämään köyhän näkökulmasta.

Suurinta valtaa pitää kuninkaallinen suku, papisto ja farao. Valta on niillä, jotka ovat jalosyntyisiä, eivätkä pelkää riistää köyhiä ja hölmöjä menestyäkseen.

Köyhillä ja orjilla ei käytännössä ole mitään oikeuksia, mutta velvollisuuksia senkin edestä.

Suurille menestyville hallitsijoille yhteinen tekijä on se, ettei jokunen ihmishenki merkitse mitään.

Köyhää ja oppimatonta kansaa ryöstetään surutta ja rikoksen tehdessään heitä rangaistaan ankarasti, mutta paremman tien tallaajan syyllistyessä rikokseen ei hänellä tarvitse olla kuin riittävä määrä kultaa ja hyvä ystävä.

Alussa kirjan päähenkilö himoaa rikkauksia ja säädyllistä elämää, mutta huomatessaan, että suurempiosaiset ryöstävät ja huijaavat köyhiä, alkaa hän työskennellä näiden hyväksi ja pyrkiä kartuttamaan vain tietoaan ja taitojaan lääkärinä.

Taitojensa kehittyessä hänestä tulee kuninkaallinen lääkäri ja hän alkaa kuitenkin himoita enemmän valtaa ja rahaa. Ollessaan toimeentulonsa huipulla hän rakastuu ihmisiä räikeästi hyväksi käyttävään tyttöön nimeltä Nefnefer. Nefnefer vaati Sinuhea luopumaan ”turhista” rikkauksistaan käyttämällä houkutuskeinonaan seksiä. Ajatus kiusaa lääkäri Sinuhea ja lopuksi hänet kynii putipuhtaaksi tämä haluttavuuttaan hyödyksi käyttävä neito, joka haluaa aina jotain, jotta joku voisi hänen kanssaan iloita .Kuitenkin sinuhen luopuessa omaisuudestaan ”puukottaa” tämä nainen häntä selkään ja käskee Sinuhen poistua talostaan köyhänä ja huijattuna vedoten faraon lakiin.

Hallitsijat kertoivat omaa tarinaansa, sillä Babyloniassa Sinuhen ystävä ja orja Kaptah nimitetään kuninkaaksi. Hänelle annetaan täydet kuninkaanoikeudet ja hän saa mm. tuomita pari miestä, kun he tulevat hänelle kertomaan ongelmistaan.

Hullunpäivänkuningas saa hallita kuninkaana yhden päivän ja päivän päätteeksi tulee hänet surmata ennen aamua. Kuningas, joka on Sinuhen ystävä, antaa omaksi huvikseen kuitenkin valita Kaptahin yhdeksi päiväksi valekuninkaaksi ja näin Sinuhen on pelastettava ystävänsä ja paettava maasta lavastettuaan Kaptahin kuolleeksi. Tämä kuvaa vallanpitäjien ja ihmishengistä vastuussa olevien ihmisten kieroutta ja kieroilujen kohteeksi joutuvat kaikki, joilla on valtaa ja heidät kavalletaan, jotta joku saisi lisää valtaa .

Hyväuskoinen kansan tasa-arvoa kaavaileva farao Ekhnaton päättää alkaa rakennuttaa parempaa Egyptiä ja tarjoaa kansalle uutta jumalaansa Atonia antamalla heille kultaa ja koruja.

Rauhanjumala Atonista eivät kuitenkaan pidä Egyptin perusjumala Ammonin papit, jotka harjoittavat omaa byrokratiaan ja sen tähden he kehottavat kansaa vanhan jumalan pitämiseksi turvautumaan veritekoihin. Jumalat ovatkin Egyptin kulmakivi ja ne pitävät rikkaat rikkaina ja köyhät köyhinä. Kansa ei välttämättä ole lojaali vain yhdelle jumalalle ”sillä varmuus on paras” ja he muuttavat jumaliaan omien etujensa mukaan.

Jumalten vaihdos onkin tekijä, jonka takia maa joutuu sekasortoon ja sen saa aikaan yksi sairas farao, joka keksii itse jumalansa säännöt näkyjensä kautta. Kirjailija haluaakin ehkä hieman ivata käsitystä jumalista kertoessaan esim. Kaptahin palvovan sontakuoriaista jumalanaan.

Kaptah onkin byrokratian esikuva, joka nauttii viinistä ja naisista. Vapauduttuaan orjuudesta hän alkaakin tienata varkaiden ja vakoojien avulla ja sortaa köyhiä ja ylistää sotaa, koska sota tekee viisaan miehen rikkaaksi.

Sorto ja ryöstö Egyptin ylläpitämiseksi ovat syy, miksi Egyptin tytärmaa Syyria alkaa kapinoida tilaisuutensa tullen, eikä rauhaa ja rakkautta rakastava farao halua tehdä mitään tälle asialle. Näin naapurimaat näkevät tilaisuuden tulleen ja alkavat kiireellä kasata sotavaunuja.

Egyptin menettäessä Syyrian hyökkää sen vahva arkivihollinen Heettiläiset Syyrian maahan ja Egyptille jää jäljelle vain Ghaza.

Ghazan johtajasta tulee kahden vuoden piirityksen aikana skitsofreeninen diktaattori, joka kaupunkinsa piirityksen aikana aikoo tappaa jokaisen, joka ei häntä tottele.

Näin kuvataan, kuinka valta menee ihmisten päähän.

Egyptin voittaessa sodan Syyrian heettiläisiä vastaan on mielestäni hassua, että Egyptin sotapäällikkö viettää rauhan tultua aikaa Syyrian sotapäälliköiden kanssa, vaikka nämä ovat juuri hänet pettäneet.

Kirjan lopuksi Sinuhe lähetetään toteuttamaan salamurhaa Egyptin pelastamiseksi ja hänen on valehtelemalla saavutettava Syyrian prinssin luottamus ja tämän jälkeen myrkytettävä prinssi, jottei syyrialainen veri perisi oikeutta Egyptin kruunuun. Syyrialaisen prinssin henkivartijat uskovat prinssin saaneen vatsataudin Egyptiä suojelevien jumalten tahdosta.

Suuruuden hulluutensa vuoksi Sinuhe menettääkin ystävänsä ja suree loppuelämänsä julmia tekojansa.