Oli vuosi 1572, kun astelin ulos kolmion muotoisesta pilvestä hiljaisuuden vallitessa.
Matkaani varten oli tarvittu satoja oppitunteja koskien kulttuuria ja ranskankielentaitoni oli vielä hieman ruosteessa. Olin saanut ohjeistuksen esiintyä kauppiaana, joten puin päälleni hyvälaatuista puuvillaa olevan sini-kultaisen päälle ujutettavan telttamaisen asun, jossa oli pitkät hihat ja lahkeet.
Tämän jälkeen sujautin Pitkävartiset ja epämukavat nahasta tehdyt saappaat jalkaani ja lähdin matkaan kohti kaukana näkyvään kaupungin siluettia. Rannikkoa pitkin matkustaessani tulin paikkaan, josta saatoin ostaa itselleni jalorotuisen hevosen. Hevoskauppias oli ryysyissä istuva talonpoika, joka ilahtui suuresti hopea määrästä, jonka annoin hänelle. Kolikoissa oli luullakseni Ranskan kuninkaan kuva ja yksi kolikko painoi kuin synti.
Tämän jälkeen jatkoin matkaani korkean suurista kivistä tehdyn linnan suuntaan. Lähestyessäni linnan portteja minua ei pysäytetty, minulle vain avattiin ovi ja näin olin saapunut kohtalaisen likaiseen tavattoman kauniiseen kaupunkiin nimeltään Marseille. Marseille oli kuin linnoitus tarusormusten herrasta- elokuvasta.
Olin ottanut tehtäväkseni esiintyä kirjakauppiaana ja suuntasin matkani kauppa kujalle ja toivoin löytäväni itselleni vähintään Giovanni Boccaccion Decamoren. Yllätyin suuresti siitä, kuinka hanka minun oli saada käsiini yhtään mitään . Muuan sekalaista tavaraa myyvä kauppias antoi minulle ohjeita kuinka löytäisin tieni rikkaan aatelismiehen luokse, jolla olisi kokonainen kirjasto omanaan!
lähes tunnin etsiskelyn jälkeen löysin Marseillen alueesta vastaavan aatelisherran ja sovin tapaamisen tämän kanssa seuraavalle päivälle. Yövyin "laadukkaassa" majatalossa, jonka ulkopuolella olevasta suuresta rakennuksista kantautui kirkkomusiikkia muistuttavaa musiikkia. Ennen nukkumaan menoani uskaltauduin vaatteiden vaihdon jälkeen keskustelemaan parin Englannista palanneen kauppiaan kanssa. Nämä kertoivat minulle aivan kauheita tarinoita mustasurma nimisestä taudista, joka raivosi sillä päin, sattumoisin toinenkin herrasmies oli Lontoon seudulta ja tämä taas kertoi minulle vanhan ajan taiteiden uudelleen suosioon noususta ja asioista kuten teatteri. Kuulin myös varsin oudosta pelistä nimeltään pallonpotkimispeli, joka oli erittäin samankaltainen kuin nykypäivän jalkapallo.
Keskustelussa pääsimme myös omaan lempiaiheeseeni, Kirjoihin. Vähemmän juopunut englesmanni sanoi, että Englannissa jopa nykyään painettaisiin kirjoja ja kuuluisia kirjataiteilijoita olivat Edmund Spencer, William Shakespeare ja thomas wallet. Väsyneenä ja itsekseni kikattaen menin horjuen kammariini nukkumaan ja sammuin välittömästi.
Aamulla tunsin oloni varsin huonoksi, mutta jatkoin matkaani kohti ensimmäistä asiakastani. Hänellä oli kuin olikin kokonainen pieni huone "täynnä" kirjoja ja erikoisuutena sain mukaani hienosti maalattuja elävänäköisiä maalauksia, joissa oli paljon tummia värejä. Ehdottomana helmenä oli Giovanni Bellinin maalaus ja jokin mekaanista häkkyrää muistuttava Davincin piirros.
Pian jouduin kuitenkin lähtemään, kun tunsin oloni erittäin huonoksi. Kertoessani matkustavani yksin aatelismies lähetti minut pienmuotoisessa saattueessa majatalooni, jossa yön aikana menetin tajuntani. Aamulla lääkäri totesi minun kuolleen johonkin vieraaseen tautiin, jonka itse tiesin ruokamyrkytykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti