Musta työ

Lähdin illan hämärässä autoltani musta painava matkalaukku kädessäni. Kukaan ei tietäisi kuka olen, olin pelkkää ilmaa muille. Tumppasin ja menin huomaamattomasti isosta ovesta sisään, jossa oli suuri punainen tähti.

Oli hämärää ja kukaan vihreäliivisistä vartioista ei vaivautunut kysymään minulta mitään. Olin saanut avainkortin postitse ja ovi säristen päästi minut sisään. Tulin pitkään julisteilla täytettyyn käytävään, jossa maan tapaan ei oltu siivottu varmaankaan avauspäivän jälkeen. Seinät olivat täynnä mielenkiintoisia vanhoja julisteita ja käytävä oli niin leveä, että siinä olisi mahtunut menemään sairaalan kärri. Menin vihellellen tasaista vauhtia kohti käytävän kirkkainta valonlähdettä, jossa sijaitsivat vierailijoiden tilat.
Mustat kiiltävät nahkakengät kopisten tulin hissin luokse, joka oli teräspäällysteinen, mutta joskus hieman palanut. Ilmeisestin huonoista sähköistä, päättelin. Painoin nappia, joka oli punainen ja ei voinut merkitä muuta, kuin pohjakerrosta. Hissin hieman kitisten , mutta sulavasti liikkuen.Aloin mennä kohti pohjaa.

Hissin kolahtaessa tiesin saapuneen pääkallopaikalle ja työnsin likaisen ja kitisevän punaisen oven auki.

Edessäni häämötti sisustettu mustanpuhuva huone, jossa oli kaikkea biljardipöydästä hienoihin baaritiskeihin. Passillani olisin saanut ilmaisen juoman, mutta ei tullut mieleenkään sanoa baarimikolle mitään. Olinhan peitetoimiltani palkattu duunari. päälläni oli musta puku, jonka takana luki valkoisin kirjaimin STAFF.

     Ihmetyksekseni baarimikko antoi minulle painavan rullakon, jolla jouduin kuljettamaan tarvikkeita eteenpäin hissistä vasemmalla oleville pukuhuoneille saakka.Onneksi  tilanne tulisi olemaan ainutlaatuinen, sillä ensikeikan jälkeen minun identiteettiäni suojeltaisiin kiertueen mukana. Takaisin tullessani baarimikko kysyi, enkö tosiaankaan haluaisi juotavaa, mutta viisas mies oli sanonut, että paastoaminen ennen suuria tekoja olisi välttämätöntä.

          Mustavalkoisen naamion reunat näyttivät pimeässä erikoisilta. Hieman vanhanaikaista pellemaskeerausta muistuttava naamio, jonka oli määrä päätyä tämän iäkkään miehen päähän oli juuri otettu matkalaukusta ja sijoitettu miehen tyylikkään lierihatun viereen. Taustalla soi Metallica ja pölyisessä varustautumishuoneessa oli sopivan jännittynyt tunnelma. Kymmenen minuutin kuluttua se alkaisi.
     Pentagrammin muotoinen riipus oli juuri tullut ruotsalaiselta sepältä ja se kiilsi. Oli aika vetää kaapu päälle. Muut jäsenet pyörivät määrätietoisina ympärilläni ja olin ajatellut, että illan show tulisi menemään paremmin kuin hyvin. Tunsin koko porukan jo viime vuosituhannelta asti ja olin erittäin tottunut siihen, että ystäväni olivat hieman hermostuneet. Kukaan ei voisi tietää, jos taas sähköissä olisi havaittavissa vikaa. Viime keikkaa oli jouduttu venyttämään puolella tunnilla, jotta elektroniikka saatiin toimimaan. Mustakaapuinen ystäväni otti kotelostaan esiin vanhan Stratocasterin ja alkoi pimeydessä viritystyön.

        Kovan humun jälkeen tuli hiljaista.Se oli alkanut. Otin tumman valtikkani käteeni ja marssin juhlavin askelin teräs portaita ylöspäin. Tervehdin matkallani käteni liikkeellä samaa henkilöä, joka oli käskenyt minut työntämään rullakkoa. Tämä vastasi tervehdykseeni kumarruksella ja ihailevalla ilolla.
Savukone oli täyttänyt koko käytävän jo hajuttomalla ja mauttomalla usvalla.Pujottelin johtojen ja miksauspöytien välistä ja esiripun noustessa koko katsomo alkoi huutaa seitsemän auringon voimalla. Illan rituaali oli alkanut...